10/7/2012 Taon kanssa agilitykurssilla

Hee... Otsikko varmaan nosti osalla niskakarvat pystyyn... Lukekaahan kuiteskin etiäpäin:

Teiskon perämetsistä löytyi ihana lenkkeilymaasto

Olin päättänyt, että alan Taon kanssa treenaamaan agilitya vasta kun se on lähempänä vuoden ikäinen, etten ahnehdi sen kanssa liikaa ja jotta se saa mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä terveluustoiseksi koiraksi. Etenkin kun siitä näyttää tulevan kohtalaisen kokoinen sellainen..

Puuhastelen seuran agilityn erikoiskoulutusten järjestäjänä, ja tänään avautui mahdollisuus osallistua pennuille tarkoitettuun kahdesta 1,5h treenikerrasta muodostuvaan Agilityn pohjataidot -kurssiin. Alunperin mun piti osallistua tähän vain kuunteluoppilaana, mutta otinkin sitten koirakkopaikan. Vetäjänä oli Liisa N.

Toivon, että Taosta tulee isona agilitykoira, joka kentällä osaa kaikki esteet. Se, että opetan sille esteet ja sitten annan sille vastuuta niiden oikeanlaisesta suorittamisesta, antaa koiralle enemmän itsenäisyyttä kentällä ja tekee agilitysta sille paljon mielenkiintoisempaa ja mukavampaa. Plus ettei minun tarvitse juosta niin paljon, vaan voin sijoittua oikein ja lähettää koiraa suorittamaan tehtäviä radalla.

Oli kyllä todella mielenkiintoinen koulutus, taas oppi paljon uutta ja sai uudenlaista näkemystä ja runkoa tähän agilitykoiran pentuvaiheen koulutukseen. Liisa puhui meille teoriaa alussa ja harjoitusten välissä.

Liisa on ollut Emelie Johnson-Veghin ja Eva Bertilssonin koulutuksessa, ja hänellä oli todella mielenkiintoisia näkemyksiä agilityn kouluttamiseen, jotka jo Bensonin kanssa tietämällä olisin voinut välttää jotain sudenkuoppia, kuten esteille oman pään mukaan karkailevan hullupuudelin kanssa takkuamisen. No, onneksi siitä silloin selvittiin Marian ja Markon tunneilla käymisen johdosta. Mutta Taon kanssa mieluusti välttäisin tämän välivaiheen.

Ensinnäkin Liisa puhui asiaa. Nimittäin siitä, että ei kannata keskittyä vertailemaan, mitä suorituksia oma koira pentuna minkäkin ikäisenä osaa ja mitä muut ovat osanneet - tärkeintä on että leikkii paljon koiransa kanssa ja opettaa sen palkkautumaan erilaisista asioista ja pitämään omistajansa kanssa tekemisestä. Liisa alleviivasikin leikin merkitystä koiran kouluttamisessa. Lisäksi Liisa sivusi palkan arvottamista - jos koira ei kiinnostu leluista ja sitä pitää palkata ruoalla, ei ruokaa voi kotona olla 24/7 tarjolla - miksi koira treenikentällä näkisi vaivaa sen saavuttamiseksi, jos se kotona saa syödä sitä "ilmaiseksi" niin paljon kuin napa vetää? Riittävän motivoivana ruokapalkkana ei välttämättä toimi kuivanappulat, vaan erilaiset herkut, kuten jauheliha, nakit, kanansydämet, maksa jne. Palkan laadun lisäksi pitää miettiä palkan ajoitus ja suunta. Palkan suunnan valintaan vaikuttaa se, mihin suuntaan koiran liikkeen toivotaan jatkuvan suorituksen jälkeen. Jos koiran toivotaan pysyvän paikallaan esim. jonkun esineen päällä, palkataan se esineen päällä seisomispaikkaan.

Liisa jakaa agilitytreenin sisällön kolmeen osaan Emelietä ja Evaa mukaillen :
1) Koira suorittaa sille annettua tehtävää
2) Koiraa palkataan
3) Koira odottaa kytkettynä / häkissä / paikkamakuussa

Mihinkään treenin osaan ei siis sisälly kentällä ympäriinsä häröilyä. ;) Tätä kuitenkin näkee paljon ja ihan kisoissakin - koira lähtee syystä tai toisesta ohjaajansa luota seikkailemaan kentälle, päätyen jopa sen ulkopuolelle.On tärkeää opettaa koira rauhoittumaan kentän laidalle vuoroaan odotellessaan - koiralle voisi esim. opettaa että tietylle filtille / häkkiin ohjaaminen tarkoittaa sitä, että sille asetutaan lepäämään kunnes ohjaaja ilmaisee että on aika taas toimia. (Kursiivilla oleva omaa pohdintaa.)

Ensimmäinen harjoitus oli koiran siirtäminen. Aluksi kuljetimme pentuja makupaloilla houkutellen kahden pisteen väliä. Makupalat olivat koiranpuoleisessa kädessä, koira sai niitä tiheästi ja tavoitteli niitä koko ajan. Tämän jälkeen sama lelulla; koira roikkui lelussa ja eteni samalla ohjaajan kanssa haluttuun kohtaan.

Toinen harjoitus oli ohjaajasta irtoaminen, koska agilityssa on tärkeää että koira pystyy irtoamaan ohjaajasta, ja irtoamisharjoitukset on hyvä aloittaa jo pennulla. Ohjaaja piti koirastaan kiinni passiivisena. Avustaja vei namialustan 2-10m päähän innokkaasti houkutellen koiraa luokse. Ohjaaja päästi irti koirasta, tässä vaiheessa ei käytetty käskyä. Koiran juostua makualustalle ohjaaja ja avustaja kehuivat koiraa innokkaasti ja ohjaaja riensi hakemaan koiran, siirtäen sen edellisharjoituksen tyylillä takaisin aloituskohtaan.

Näiden harjoitusten jälkeen Liisa puhui teoriaa agilityn esteistä, jotka hän Emelietä ja Evaa mukaillen jakaa kolmeen osaan:
1) Esteet joiden välistä mennään
2) Esteet joiden yli mennään
3) Esteet joiden läpi mennään

Näitä kaikkia voidaan alkaa jo ihan pikkupennunkin kanssa harjoitella.

Aloitimme 1-ryhmän esteillä (agilityssa esim. este, muuri, pituus joissa mennään esim. siivekkeiden välistä, sekä pujottelu). Liisa sijoitti maahan kaksi kumisaapasta / ämpäriä. Koira ohjaajineen toiselle puolelle esineitä, appari makualustan kanssa toiselle. Koira päästettiin irti, ja juuri kun se oli menossa esineiden välistä naksautus naksuttimella, ja samantien se olikin jo namialustalla nauttimassa herkkuja. Tätä voi opettaa myös sheippaamalla: 1) koira katsoo esineitä 2) koira liikahtaa kohti niitä ... x) koira kulkee esineiden välistä.

Tämän jälkeen harjoiteltiin ylitettäviä esteitä (agilityssa esim. keinu, puomi, a-este, pöytä). Ensimmäinen ylitettävä este oli kuplamuovi maassa, toinen paksu puominlevyinen 2m pitkä paketti ja kolmas muovilaatikko. Kuplamuovi oli koirille vieras, mutta ainakin meidän pikkuryhmän koirat menivät sen yli. Tao ensimmäisellä kerralla loikkasi yli, mutta kun makupalalla houkuttelin sen takaisin niin että se astui kuplien päälle, ei ollut enää ongelmaa.

Pitkänmallinen paketti oli aika liukas pinnaltaan. Opetin sitä Taolle sheippaamalla: ensin haistelu, sitten etutassut jne. Tässä sain Liisalta ensin neuvon odottaa passiivisena, että Tao itse tarjoaa toimintoa, sitten naksauttaa toiminnosta ja tämän jälkeen antaa palkka siihen suuntaan, johon liikkeen toivotaan jatkuvan. Tässä annoin palkan pidemmälle paketin suuntaisesti, niin että Taon oli sen saadakseen noustava kokonaan paketin päälle. Tao oli tässä kivan operantti, sillä oli selkeä haju että omalla toiminnallaan se voi ansaita ruokaa.

Laatikon kanssa olisi voinut harjoitella laatikon päälle kapuamista, mutta tällä kertaa jätimme tämän väliin Taon kanssa, koska kotona olen naksutellut sille vadin päälle kiipeämistä. Liisa sanoi, että lenkillä voi käyttää mielikuvista ja rohkaista koiraa kiipeämään erilaisten objektien päälle, kuitenkin aina koiran turvallisuus mielessä pitäen. Taon kanssa olemme pyrkineetkin liikkumaan vaihtelevissa maastoissa, jotta se saa monipuolista tasapainoiluharjoitusta.

Liisa on kiinnittänyt tennispallon levyn keskelle, jolloin levystä on tullut liikkuva pinta jonka yli koiran voi houkutella liikkumaan. Lisäksi keinua varten Liisa neuvoi totuttamaan koirat erilaisiin räminöihin. Tässä meillä oli metalliastia, jota paukutettiin lusikalla ja koira sai napin jokaisen paukahduksen jälkeen. Tao oli aluksi epävarma, mutta nakkia syödessä epävarmuus katosi ja saatiin hyvä edistyminen. Yllätyin tästä alun epävarmuudesta, koska se kotona tykkää rämisevistä leluista ja räminän tuottamisesta. Ehkä vieras paikka teki epävarmaksi?

2on-2off-menetelmää aiomme käydä läpi ensi kerralla. Olen menetelmän Bensonille aikanaan opettanut, mutta olisin kaivannut Bensonin suoritukseen itsenäisempää, itsevarmempaa, vauhdikkaampaa ja varmempaa otetta. 

Viimeisenä harjoituksena kokeiltiin esineen läpi menemistä (agilityssa esim. rengas, putki, pussi). Tämä tehtiin siten, että kahden tuolin väliin oli asetettu n 60cm korkeudelle mopin varsi, ja koira houkuteltiin kulkemaan varren ali. Helppo harjoitus, luulin, mutta kyllä Tao ensimmäisellä kerralla aika ujosti meni varren alta. Toisella kertaa ei enää mitään reagointia varteen. Tätä harjoitusta voisi viedä eteenpäin siten, että laittaisi kankaan varren päälle niin että tulee pussimainen este: koiran pitää kävellä "pussin" suulta sisään ja tulla ulos kankaan alta.

Kaikki tämän päivän harjoitukset olivat todella turvallisia pennuille, eikä ollut mitään vaaraa että ne olisivat voineet jossain loukkaantua. Tao oli reipas ja jaksoi 1,5h-koulutuksen todella hyvin. Liekö kelikin vaikuttanut, kun ei ollut hellettä. Olin ylpeä pennustani, joka odotti kentän laidalla rauhallisena ja äänettömänä, ja omalla vuorollaan teki kanssani töitä innokkaasti. Sekin tuntui mukavalta, että Tao pysyy hyvin lähellä ja keskittyy niin hyvin. Nyppäisin siltä yhden puoli-irti olevan etuhampaan irti ja otin taskuun muistoksi. Taolle on tullut jo ainakin neljä pysyvää etuhammasta, jotka näyttävät hassuilta legoilta pikkuruisten maitohampaiden keskellä. :)

-------------------------------------------

Emmää höhlä oo.. ;)

Koulutuksen loputtua Bensonkin pääsi treenailemaan. Mulle juolahti mieleen, ehken hieman viime tingassa, että me ollaan Bensonin kanssa treenattu tokoa hallissa / hyvällä kelillä ulkona nurmikolla. Ei siis olla yhtään treenattu sateessa hiekkakentällä. Ja huomenna olisi kolmas alokasluokan toko-koe ulkona hiekkakentällä. Ja siinä paikkamakuu 1min hy-y-y-isevän kylmällä hiekalla maaten. Ei muuta kuin puudeli maahan ja paikkamakuuseen. Ja hänellä oli niin inhaa ja kylmää, koko koira aivan tärisi vilunväristyksistä. Asiaa ei auttanut se, että kaukoviisaana olin muutama päivä sitten ajanut sen aivan klaniksi. Palkkasin Bensonia tiheästi maahan. Silti se nousi kolme kertaa istumaan, josta moitin sitä ja laitoin takaisin paikkamakuuseen. Voi sitä ilmettä. Kuitenkin saatiin ihan hyvä harjoitus, jossa se kaksi kertaa makasi paikoillaan varmaan ainakin viitisen minuuttia kerralla. Kehuin ja palkkasin sitä ja kävin muutaman kerran 20m päässäkin. Tulevana yönä voi olla, että tulee mielenkiintoisia vaihtoehtoja uniin, mitä kaikkea toko-kokeissa voi mennä pieleen pienen villakoiran kanssa. ;)

Treenien jälkeen tehtiin Bensonin ja Taon kanssa vielä pieni lenkki Birgitan polulla, ja voi kuinka kaunista suomalainen luonto voi olla! Aurinko paistoi raskaiden ukkospilvien lomasta metsän vihreän eri sävyille. Suojärvi oli tyyni ja rehevän kasvillisuuden ympäröimä. Silmä lepäsi. :)

Viirupöllön poikanen Teiskossa