Luvassa on hehkutusta, joten jos sellaisen lukeminen ei nappaa niin tämänpäiväinen blogiteksti kannattaa jättää lukematta ;-)
Olin aamulla pahalla tuulella, ja harmittelin mielessäni että olin varannut treenihallin ennen agilityn koulutustiimin kokoukseen menemistä. Onneksi olin varannut, koska heti hallilla mieliala nousi ihan kattoon! Syy tähän oli kaksi ihanaa koiranpoikaa, miten mulle on voinutkaan osua näin mahtavat ja ihanat koiraystävät <3
Benson syöksyi heti luvan saatuaan autosta hallin ovelle, Tao joutui vielä jäämään autoon odottamaan vuoroaan.
Tein sellaisen treenisuunnitelman, että koska kisoissa paikallaolot on aina kokeen alussa, myös meidän treenit alkaa aina paikallaololla. Näin nytkin. Puudeli kentän keskelle makaamaan ja itse menin kumollaan olevan aksapöydän taakse kyykkimään viideksi minuutiksi (olen myös päättänyt, että teen treeneissä haastavampia suorituksia, jotta kokeessa suoritukset tuntuvat helpommilta). Viereisellä kentällä treenattiin agilitya. Benson vinkui ja yritti pälyillä tämän kentän suuntaan, mutta pysyi varmasti paikoillaan ryhdikkäässä asennossa. Ajan tultua täyteen palasin sen luokse, palkkasin maahan rauhallisesti kehuen kuinka taitava koira se on, sen jälkeen vapautus ja tylsää oloa. Tavoitteena tehdä paikkamakuusta huippukiva: ennen sitä ja heti sen jälkeen ei tehdä mitään liian kiihdyttävää. Näitä paikkamakuutreenejä tein kaksi kertaa, heti treenin alkuun ja toisen tauon (jolloin Tao treenasi) jälkeen heti alkuun. Jälkimmäisessä mielentila oli levollisempi.
Seuraavaa harjoitusta suunnitellessani annoin Bensonin mennä kepit muutamaan kertaan kun se niistä niin tykkää, pieni mies meni minkä käpälistä lähti. Hauska katsoa sen intoa kun muistaa, mikä homma keppien opettamisessa aikanaan oli ja kuinka sitä ajatteli, ettei Benson voi ikinä oppia menemään niitä oikein. :)
Tämän jälkeen harjoiteltiin uudella noutokapulla. Olen aikaisemmin treenannut noutoa ohjatun noudon kapulalla, ja ostin sorvatun noutokapulan (jonka tosin Tao yksi ilta sai hampaisiinsa ja jätti siihen oman puumerkkinsä). Aluksi harjoiteltiin kapulan suuhun ottamista. Heitin kapulan maahan, ja annoin Bensonille luvan ottaa se. Se tarrasi hankalasti mutta itseensä selvästi ylpeänä kapulan paksuun päätyosaan kiinni. Tästä huomautus (ei näin Benson), minkä jälkeen Benson pudotti kapulan. Uusi yritys, taas väärästä kohtaa kiinni. Kolmas yritys, otti keskeltä kapulaa kiinni - Jes! ja pallo lentää palkaksi. Neljännellä yrittämällä otti taas väärästä kohtaa kiinni. Tämän jälkeen ei ottanut kuin keskeltä. Bensonin kanssa on kiva treenata kun se hoksaa niin nopeasti eikä helpolla luovuta. :-)
Kun noutokapulan poimiminen maasta onnistui, siirryttiin nopean palauttamisen harjoitteeseen. Benson sivulle, noutokapulan heitto, kapulalle lähetys. Kun Benson juoksi kapula suussa takaisin, seison suolapatsaana mutta Bensonin ollessa muutaman metrin päässä astun yhtäkkiä sivuun takana olevan putken suun edestä ja lähetin sen putkeen. Putken jälkeen Jes!, minkä jälkeen heitin Bensonille pallon ja Benson tiputti kapulan suustaan. Näitä muutama toisto, välissä tein niin että pysyin suolapatsaana jolloin Benson pyörähti sivulle istumaan. Tästä joko heti Jes! ja palkka, tai suoritus luovuttamiseen asti.
Sitten treenattiin avoimen luokan hyppyä. Benson hyppäsi vinosti ihan vinoon oikealle hyppysiivekkeen taakse, kuten aina ennenkin. En tiedä mikä magneetti sitä oikealle niin vetää, se jo lähtee hyppäämään oikealle. Näin kyllä Ilmajoen tokokokeissa, että monet koirat harrastivat samaa. Sääntökirjan mukaan tästä voi mennä pistevähennys, jos jää kovin sivuun / jää vinoon.
Laitoin kaksi pituushypyn lankkuestettä pinoon hypyn taakse oikealle, esteeksi ettei sinne pääse. Benson ei niitä hypyn takaa nähnyt ja meinasi törmätä niihin. Hetken treenailtuani sain Bensonille luotua ajatuksen, että kannattaa aina hypätä toko-hyppy suoraan, koska milloinkaan ei voi tietää jos esteen takana sivuilla onkin jotain.
Putkesta on moneen, sen avulla treenattiin myös avoimen luoksetulon stoppia. En tee avoimen luoksetuloa kokonaisena liikkeenä oikeastaan yhtään, koska Benson on nopea ennakoimaan ja haluan että luoksetulo pysyy nopeana. Stoppia tehtiin niin, että joko heitin lelun Bensonin taakse / käsimerkillä pysäytin sen / annoin juosta läpi ja heitin pallon taakseni.
Liikkeestä seisomistakin kokeiltiin. Se mökillä tehty seisomistreeni kantoi edelleen hedelmää, Benson edelleen muisti että seis-käskyllä pitää pysähtyä niille sijoilleen eikä tassuakaan saa siirtää. Tein treeniä aluksi siten, että seis-käskyn kanssa samanaikaisesti heitin pallon taaksepäin. Tässä mulla on kriteerinä se, että Benson pysähtyy nopeasti, ei liikuta tassuakaan ja katsoo mua silmiin ennenkuin vapautan sen lelulle. Tämä katsekontakti sen tähden, että saisin vahvistettua suorana seisomista, mielellään eteenpäin suuntautuvan katseen kera.
Bensonin treenien välissä oli Taon vuoro, vastentahtoinen Benson joutui autoon. Myös Tao juoksi heti treenihallin oven taakse odottamaan sisäänpääsyä. :) Aluksi leikittiin vetoleikkiä. Olin laittanut kaksi hyppyestettä valmiiksi kaarevalle uralle, ilman rimoja. Vein Taon näiden luokse ja naksuttelin kaikesta liikkeestä siivekkeiden väliin. Hyvin nopeasti Tao hoksasi juonen ja rupesi tarjoamaan siivekkeiden välistä juoksemista. Vaihtelin omaa paikkaa ja välillä jäin parin-kolmen metrin päähän taakse, jolloin harjoiteltiin irtautumista. Palkan heitin menosuuntaan maahan.
Sitten kokeiltiin Taon kanssa putkea, joka oli mutkalla. Tao on kaksi kertaa mennyt suorana ja lyhyenä olevan putken 9-viikkoisena. Tosi rohkeasti pentu lähti pienen miettimisen jälkeen putkeen. Juoksin putken toiselle suulle, ja heti kun Taon naama näkyi kehuin kovasti ja lähdin patukka kädessä juoksemaan lujaa karkuun. Tao spurttasi perään ja oikein ampui patukkaan kiinni.
Putkitreenin jälkeen tehtiin vähän tokoa, sivulletuloa jossa mulla on namikäsi reidessä kiinni paikallaan, 20cm eteenpäin siirtymisiä niin että Tao menee taas perusasentoon, Tänne-käskyllä eteen tulemisia joissa namikäsi on edelleen apuna jotta asennosta tulee riittävän tiivis. Ovista kuljettaessa olen ruvennut vaatimaan myös Taolta paikallaanistumista. Tao on tosi kiltti, mutta se osaa kyllä jekuttaakin. Asia selvisi tänään, kun istu-käskyllä pentu vain seisoi oven edessä ja katsoi mua nöyrän näköisenä silmiin häntää laiskasti heiluttaen. Ihan varmasti osaa käskyn, ei vain olisi halunnut nyt totella vaan kokeili että onko pakko. Muutaman kerran olen odotellut niin kauan kunnes istuu, ennenkuin avaan oven, mutta silti vain teki tätä tuijottamista aina uudelleen kun olisi pitänyt istua. Kunnes meni tänään aamulla hermo, ärähdin ja painoin sen riuskasti istumaan. Pissalenkki tehtiin aika jäisissä tunnelmissa. Ulko-ovella käskin istumaan, ja pentu istui ylpeänä heti käskystä. Ovesta sisään, ja sama seuraavalla ovella. Kuullunymmärtäminen saatiin siis kuntoon. ;)
Oven takana istuttaminen on mielestäni ollut hyvä asia neljästä syystä. En halua että koirat ryysivät ovesta ulos ennenkuin olen varmistanut ettei esim. naapurin pikkupoika ole sen takana, toisaalta ei siitä ovesta tarvii ryysiä silloinkaan kun mulla on kädet täynnä kasseja. Kolmanneksi oven takana istuminen on hyvää kärsivällisyysharjoitusta (ainakin Bensonille), ja neljänneksi se on hyvä konsti aikaansaada tilaisuus näyttää näennäisesti hyvin kiltille ja tottelevaiselle Taolle, että kuka täällä marssijärjestyksen loppupeleissä määrää.
Treenien jälkeen iltapäivällä kokoustettiin. Benson the Draama Queen makasi sylissäni, koska kahden muun pikkukoirat haukkuivat. Tao nukkui vierellä lattialla, mitä nyt lopussa piti kiertää moikkaamassa kaikki ihmiset. Tao on aika asiallinen tapaus, se ei juuri välitä muista koirista mutta toivoo että kaikki ihmiset pitäisivät hänestä koska hän niin pitää heistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti