- Koira jätettiin istumaan 1-esteen taakse, itse 3-esteen oikealle puolelle. Varpaat menosuuntaan, vastaisella kädellä koiran kutsuminen (näin rintamasuunta kääntyy kohti suoritettavia esteitä eikä koira ryykää 2-esteen ohi)
- kun koira lähtee ponnistamaan 2-esteelle, itse nopeasti liikkeelle
- ennen kuin koira lähtee ponnistamaan 4-esteelle, vasemman olkapään työntäminen eteenpäin (kertomaan kääntymisestä oikealle, 5-esteelle)
- koiran lähetys putkeen
- 7-esteen taakse (nro 16 puolelle) IHAN KIINNI RIMAAN - päällejuoksu tähän
- 8-esteellä pysyttävä lähellä estettä, koiran linja on tiukka
- 9-esteen ohi juostessa suora linja 10-esteen riman vasempaan päähän (ei saa peittää siivekettä), siitä koiran lähetys takaakiertoon ja niisto huolellisesti
- 11-esteelle hyvä rytmitys. Tavoitteena oli kierrättää koira oikeanpuoleisen siivekkeen ympäri, jolloin linja okserille oli parempi. Edellisen esteen niistolta pitää päästä niin nopeasti liikkeelle, että ehtii 11-esteelle asemiin, niin että oma liike on seis. Sivusuunnassa oikeanpuoleisen siivekkeen kohdalle, eli ei saanut ajautua riman kohdalle. Rintamasuunta kohti ponnistuspaikkaa, ei rimalle, koska muuten koira lähtee helposti vasemmalle
- 12-esteen eteen oma liike seis, koiranpuoleinen käsi edessä, nopeasti liikkeelle sivuaskelella 13-esteelle
- Koiran lähetys takaakiertoon 14-esteelle ja tarvittaessa vastaisella kädellä pieni nykäisy ettei juokse esteen ohi
- 16-esteelle lähetys kauempaa: koira käy poimimassa esteen ja tulee takaisin, tämä taataan pitämällä ohjaus vastaisella kädellä samalla peruuttaen
- 17-esteelle jaakotus ja reippaasti liikkeelle: koska sitten saikin juosta putket 19 ja 20
- 21-esteeltä 22-esteelle kääntymisen mahdollistamiseksi hyvä rytmitys tähän
Olin tunnilla Bensonin ja Taon kanssa. Pikkuvilliksen kanssa meno oli helppoa ja kivaa. Ekassa setissä se ei kovin hyvin irronnut ja sähläsi yli-innokkuuttaan hirveästi (ja haukkui koko radan ajan!), liekö johtunut siitä ettei sen kanssa oo pariin vuoteen tehty agilitya... Tokassa setissä mentiin koko rata yhtä virhettä lukuunottamatta puhtaasti. Ei varmaan tarvii edes sanoa kuinka villakoira nautti, eikä ollut edes kipeä seuraavana päivänä :)
Taon kanssa mä oon auttamattoman hidas. Ei voi mitään. Perkule. Koin vaikuttavimpana sen, että sain käännettyä hirveää kyytiä posottavan peuranvasikan yhdellä pikkuruisella olkapään eteenpäin työntämisellä oikealle linjalle. Miten se näki siinä vauhdissa noin pienen eleen??? Henkka oli ekaa kertaa katsomassa meidän treeniä, ja kertoi että Tao kehittyi selvästi jo yhden tunnin aikana (mä en niinkään) ja että hetkittäin meidän meno näytti jo hienolta. Kiitos rakkaalle aviomiehelleni totuuden sanoista :D Puolen vuoden päästä sitten uusi arvio, kiitos!
Taon kanssa on tokoiltu ja se tuntuu pääsääntöisesti aika kivalta. En tiedä miksi se välillä yhtäkkiä muuttuu vähän lahnaksi. Onneksi sitä saa esim. agi-käskyillä nostatettua hurjaan raivoon ihan hetkessä. Mä en tiedä mitä mä teen väärin, kun en saa virettä pidettyä koko ajan optimissa. Siinä esiintyy ihan hirmuista vaihtelua; välillä toinen on tulta ja tappuraa, seuraavassa hetkessä kovin rauhallinen. Tuota raivokkuutta on ruvennut esiintymään enemmän ja enemmän, ja mä tykkään siitä, koska kun Tao tekee korkeassa raivokkaassa vireessä, sen tekeminen on tosi näyttävää mutta se ei silti ääntele tai sillä ei keitä yli eli pystyy kuitenkin tekemään liikkeet teknisesti oikein. Mun suunnitelma on edelleen edetä pienin askelin ja yrittää venyttää tuota hyvän vireen kestoa ja tilanteita joissa se pysyy.
Viime päivät on menneet palveluskoirien sm-kisoissa talkoillessa ja siellä tänään turisteillessa. Näin Maria ja Kuloakin pitkästä aikaa, kylläpäs Taon sisko teki pätevää tokoa kun käytiin tekemässä treenit! :) Kulo ja Tao oli muuten kuin samasta puusta veistetyt, mutta Kulo oli Taoa paljon säpäkämpi ja vilkkaampi. Kivan oloinen koiruus! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti