torstai 29. elokuuta 2013

Treenailua treenailua

Erinäisisten taustatekijöiden innoittamana tein päätöksen, joka tuntui kyseisenä iltana paljon paremmalta jutulta kuin seuraavana aamuna. Tästä päätöksestä lisää lähiaikoina..

Taon kanssa ollaan treenailtu ahkerasti, Katjan koulutusten innoittamina ja vähän muustakin syystä. Pääpaino treeneissä on ollut, että on tosi kivaa ja että Tao on ihan superpätevä, eli itsevarmuutta ollaan tehty harjoitellen tekniikkaa pienissä paloissa, sosiaalista palkkausta ja vauhtipalkkausta tiheästi käyttäen.

Kaukoliikkeiden alussa Tao on välillä koomannut ekassa vaihdossa maasta istumaan. Näitä ollaan nyt treenattu ahkerasti ja aikas hyvältä näyttää. Tao on pystynyt tekemään maasta istumaan nousun hyvällä tekniikalla, vaikka olen kasvattanut etäisyyden 20 metriin ja vaikka Taon ympärillä on aiheutettu häiriötä. En ole vielä ottanut mukaan käsimerkkejä enkä tiedä että otanko edes, todennäköisesti vasta sitten kun matkaa alkaa olla enemmän.

Piia ja Minna kysyivät, miten oon opettanut Taolle sen, että se pomppaa maasta istumaan vetäen etutassut tasajalkaa. Olen luvannut tehdä meidän treenistä videon. Asiaan liittyy jumppapallo ja puusohva..

Oon muuten nyt huomannut virittelysanojen voiman! Tao laski ennen maa-käskyllä sivulla istuessa kuonon alas, ennakoiden lepo-käskyä jota käytän paikkamakuussa (jossa Tao makaa kuono maassa). Oon systemaattisesti (kerrankin!) hokenut Taolle ennen kaukotreenejä, että "nyt tehdään kaukoja". Tao on nyt oppinut, ettei sitä kuonoa kannata laittaa maahan, muuten eka istumaannousu on hankalampi. Tao on kuitenkin yhdistänyt koirakkorivissä maahanmenon paikkamakuisiin, ja tällöin maahan käskittäessä laskee heti kuonon alas. En oo puuttunut tähän, koska en ole nähnyt asiaa ongelmana.

Seuruussa Tao on ehkä aavistuksen vähentänyt poikittamista. Kun mä olen ruvennut enemmän panostamaan omaan kävelyyni, käännökset ja pysähtymiset menee hallitummin. Taolla on seuruussa hyvä mielentila ja vaikka tämä kuulostaa ehkä hullulta, niin seuraaminen on mun yksi lempiliike! Mun mielestä siinä saa kaikkein eniten tehdä yhdessä koiran kanssa, se on vähän niinkuin tanssia, eikös joo? :) No nyt te viimeistään pidätte mua hulluna... :-D

Luoksetulossa ollaan tehty vauhtia luoksetuloon niin, että palkkaan lelulla joko jo poispäin kävellessä tai vaihtelevissa kohdin Taon juostessa kohti. Jos oon ottanut Taon eteen istumaan, oon palkannut namilla. Menee välillä vähän vinoon tai vähän sivuun, mutta en nyt välitä siitä, tärkeintä on että Tao kokisi voivansa juosta mua kohti. Namipalkan paikalla yritän ohjata sitä oikeaan kohtaan edessäni. Mun mielestä sen mielentila luoksetulossa on parantunut ihan huimasti jo parissa kuukaudessa. Kesäkuussa Tao, huutaessani "Tänne", karkasi läheisen kallion päälle pakoon. Olin onnistunut niin totaalisesti pilaamaan tämän liikkeen ilmapiirin ihan sillä, että ihan neutraalisti pari kertaa huomautin huonosta vauhdista, ja tein liikaa sellaista treeniä jossa vain seisoin ilmeettömänä suolapatsaana (eli siis koemaisesti). Tällöin Tao oli todella epävarma siitä, mitä oikein halusin siltä. Tao tuntuu nyt kuitenkin päässeen hienosti tästä yli, mulla meistä kahdesta on enemmän mennyt aikaa löytää luottamus koiraan ja rentous liikkeeseen. Edestä sivulletulo menee jo paremmin, ei enää juurikaan hyppää vaan pyöräyttää takamuksensa.

Luoksetulon stoppia en ole uskaltanut yhdistää luoksetuloon, koska olen varma ettei Taon mielentila ja vauhti vielä kestä sitä. Mutta luoksetulon stoppia voi treenata niin monessa eri tilanteessa! Sunnuntaina makoilin aurinkotuolilla ja Tao oli kovasti innokkaana. Treenattiin luoksetulon stoppeja, minä makasin aurinkotuolissa, Tao juoksi mua kohden ja takapalkkana käytettiin järveä. Kuka vielä sanoo että tokon treenaaminen ei olis kivaa ;)

Hyppyä ollaan tehty nyt parissa treeneissä, eipä siinä ihmeempää. Väliin istuu liian hitaasti mun makuuni, muuten menee ihan buenosti. Hypyn hakee tosi varmasti mennen tullen.

Noudossa ollaan harjoiteltu pureskelemattomuutta erinäköisiä kapuloita, keppejä ja esineitä suussa pitäen ja paikalla ollen /liikkuen / kaukoliikkeitä tehden. Noutoa ollaan tehty niin vauhtinoutona, iskuharjoitteina (välillä vieläkin poimii kapulan hitaasti) kuin koemaisenakin. Tao tulee usein eteen vähän vinoon/sivulle, täytyy treenata sitä merkkikartioiden avulla laittaen ne niin että Tao saa tulla niiden väliin mun eteen. Maanantaina tehtiin sellaista harjoitusta, että Minna liikkuroi meidän noudon aloituksen. Sitten odotettiin hetki. Sitten sanoin pidä-käskyn, ja Minna juoksi kilpaa noutokapulalle. Ja voitti sen ensimmäisellä kerralla, hihkui asianmukaisen voitonriemuisasti ja heitti kapulan sitten mulle. Tämän jälkeen uusi yritys, jossa Tao oli niin sisuuntunut että ampaisi ihan eri asenteella liikkeelle.

Liikkeestä maahanmeno on ollut meidän toinen kompastuskivi, koska en ole ollut tyytyväinen Taon asennonvaihtonopeuteen. Tässä olen saanut tehdä hirveästi töitä oman asenteeni kanssa, hyväksyä että maahanmeno menee nyt tällä nopeudella, ja tuntuu että olen nyt löytänyt konstit jotka meillä toimii nopeuden lisäämiseen. Olen saanut hyviä vinkkejä tämän liikkeen opettamiseen, mutta ne eivät ole toimineet meillä. Paljolti siitä syystä, että en ole itse osannut toteuttaa näitä vinkkejä. Mä tykkään pitää Taoa koekaniinia ja löytää itse ne keinot, jotka sille toimii. Meillä on auttanut käskysanan äänenkorkeuden muuttaminen,  mutta myös nopea namipalkkaus asennonvaihdon jälkeen. Toistojakin alkaa kyllä jo olla takana aika mukavasti...

Liikkeestä seisominen toimii ja paikkamakuussa pitäisi edelleen työstää Taon ajatusta asennonmuodostamisessa eteenpäin. Nyt paino liikaa pepulla ja menee herkästi lonkkalepoon.

Tunnarissa Tao on saanut kiinni hajuerottelun ideasta. Tätäkin pitäisi vaan tehdä lisää, ja muistaa pitää oma pää kylmänä, että kehuu vasta kun koira on tuonut kapulan lähemmäksi.

Viime perjantain ota-käskyyn liittyvän oivalluksen myötä Taon alastulokontakteista on tullut tosi buenot (ks edellinen postaus). A:lla kokeilin tänään, Tao ota-käskyllä kiihdytti alaspäin jääden 2on2offiin. En tajua miten se tän näin nopeasti oppi? Ehkä mun käskyyn liittyvän mielentilan muutoksen myötä annan käskyn eri äänensävyllä. Jossain vaiheessa tarvitsee ehkäpä ruveta kiinnittämään huomiota niihin ylöstulokontakteihin... Pujottelu sujuu välillä hienosti, välillä peura ei millään tunnu mahtuvan joka väliin. 

Yksi ystäväni opiskelee voimaannuttavaa valokuvausta ja kysyi mua koulutyöhönsä kuvauskohteeksi. Siinä kuva/kuvasarja muokataan kuvattavan toiveiden mukaan, sellaiseksi, että se voimaannuttaa kuvattavaa. Me suunnitellaan tekevämme kuvasarja Taosta ja musta. Kun Tao tuli meille, pienen pennun harteille laskettiin paljon odotuksia ja toiveita. Sittemmin Taosta kasvoi iso koira, ihana ja sydämellinen, mutta ei syntyjään ihan odotusten mukainen rauhallisen ja pehmeän luonteensa johdosta. Kulunut vajaa puolitoista vuotta on ollut henkisen kasvun aikaa meille molemmille, ja tänä aikana olen oppinut rakastamaan tätä koiraa ensisijaisesti rakkaana perheenjäsenenä, juuri sellaisena kuin se on. Tätä kautta sen kanssa yhdessä tekeminen on ihan valtavan hauskaa! Olipa kuinka kiireinen tai kurja työpäivä tahansa, satoipa tai paistoi, niin pienen treenihetken jälkeen kummallakin on leveä hymy naamalla ja väsymys tiessään. En tiedä mitä meistä tulee tai tuleeko mitään, eikä sillä ole kertakaikkisen mitään merkitystäkään. Tärkeää on se, että me saadaan tehdä yhdessä ja nauttia toistemme seurasta. Tämän oivalluksen jälkeen olen ollut niin tyytyväinen Taoon, ja tottakai koira on aistinut sen ja tekee rennommin ja iloisemmin ja vauhdikkaammin - juuri niinkuin alupitäenkin halusin, eli olen saanut juuri sitä mitä olen toivonut! Herkkää puuhaahan tää mielentila-asia on, toivotaan että pystyn pitämään oman pään kasassa ja säilyttämään rentouden ja tekemisen ilon, ettei meille tulisikaan takapakkia. Niin ja vielä siihen voimaannuttavaan valokuvaukseen, että me suunnitellaan tekevämme kuvasarja, josta näkyy kuinka Taon ja mun suhde kasvaa odotuksia täynnä olevasta suorittamiseen perustuvasta suhteesta aitoon ystävyyteen ja toisen arvostamiseen juuri sellaisena kuin on. :)

2 kommenttia:

  1. Aivan ihana tuo kuvaprojektin ajatus!
    Jotain ihmeen sumua tuli silmän pinnalle, niin kauniisti kirjoitit <3

    VastaaPoista