Kuvatuksia ja peura-agilitya

Oon ennenkin hehkuttanut meidän uusia lenkkimaastoja, mutta on ne niin upeat että tarttee hehkuttaa vähän lisää :-D Vihreän rinnalle on alkanut tulla keltaista, punaista. Mustikanlehdet ovat jo ruskanvärittämät, metsänpohja on puolukoita täynnä, siellä täällä nousee sieniä. Hirvikärpäset ovat lähteneet liikenteeseen.

Koiranpojat nauttivat täysin rinnoin metsässä samoilusta:

Pienikin kiipesi perässä

Eilisillan agirata. Tao "vähän" rakastui renkaaseen. Sen mielestä on niiiiiin siistii hypätä renkaan läpi, etenkin kun se kokee olevansa niin kovin taitava. Tullessa 4-esteelle kuului kolinaa ja näkyi mustavalkoista vilinää. 4-esteen rima oli lentänyt 5m päähän, rengas halki, putki pois paikoiltaan, vähän ehkä savuakin ilmassa.. Mä nostanut kuvainnollisesti kädet ilmaan... Tao ampui 4-esteeltä renkaan läpi putkeen, Maijun mukaan oikein oli nähnyt kuinka se sai idean ja sitten lähti. Olis ihan hirveän kiva jos se näissä kohden vielä vilkaisisi mun suuntaan että oonko samoilla linjoilla sen suunnitelmien kanssa.. Peura on vähän syttynyt agiliitoon ja meidän meno on semmoista peura-agilitya, missä esteet hypätään monen metrin laakahyppyinä (estekorkeus 45-50cm) ja mustavalkoinen ohjus, no, irtoaa aika helvetisti ja omasta mielestään lukee radan jatkoa vähintäänkin mua paremmin. Agikisakenttiä ei ihan hetkeen kolkutella, ennenkuin meidän kahden vauhdit lähentyvät edes vähän. Eilisen radasta nostan esiin kaksi kohtaa: ennen 14-estettä piti tehdä kunnollinen jarrutus (= oma liike seis, rintamasuunta ponnistuskohtaan) jotta sai elikon käännettyä 15-putkeen. Vastaavasti 15-putkelta Tao ampui ulos semmoista kyytiä että pelkkä koiran nimen hokeminen ei riittänyt vaan tarvittiin järeämpiä konsteja: puolivalssilla sai otuksen juuri ja juuri käännettyä 16-esteelle ja siitä sylikäännöksellä(?) 17-putkeen.

Päivän yksi tärkeä oppi oli myös, että oma katse pidettävä 2m koiran reittiä edempänä, siis kuitenkin kuvitellulla koiran linjalla. Olipahan taas kivaa!