Tänään oli sellainen päivä, että penneli lähinnä nukkui kuuteen saakka. Vähän käytiin pissalla ja tehtiin pientä harjoittelua. Puoli seitsemältä menimme pentukurssille, Tao oli "yllättäen" kurssin juniori. Teimme harjoituksia vähän muunnellen, koska en ymmärtänyt kaikkien liikkeiden jujua tai penneli oli liian nuori. Aluksi tehtiin luopumisharjoituksia, jossa pennun täytyy luopua tavoittelemassa makupalaa kädessä. Tätä en ole koskaan tajunnut - eikö tämä syö kaiken pohjan esim. imutusharjoitukselta? Muutenkin tahdon, että koira tavoittelee makupalaa kädestä innokkaasti töitä tehden, eikä vetäydy kädestä pois jos ei heti saa sitä makupalaa vaan päinvastoin innostuu yrittämään entistä enemmän. Me tehtiin tämä harjoitus niin, että merkkasin jes-sanalla kun Tao katsoi mua silmiin ja sitten annoin makupalan. Tao sai juonesta kiinni aika nopsaan. Seuraavaksi kokeiltiin agilityn putkiesteen läpi menemistä. Tao meni kahdesti putken läpi ilman ongelmia. Rohkea poika. :) Kolmannella harjoituksella kokeiltiin keikkuvan pöydän päällä olemista. Kehuin ja palkkasin, ja Tao rohkaistuikin hienosti. Kun muut hyppivät vielä tokoestettä, niin me harjoiteltiin syliin rauhoittumista. Sen jälkeen autossa kotimatkalla nukkuikin väsynyt pentu, joka tosin kotona virkistyi ja oli hampaat joka paikassa kaksi tuntia tämän jälkeen. :)
Tao on tänään nukkunut paljon, mutta siinä väliajalla se on saanut oivalluksia (vielä ei varmaan voi puhua oppimisesta)
- maahanmenosta ja paikallaan makaamisesta
- noutamisesta ja lelun palauttamisesta
- katsekontaktin otosta
Bensonin kanssa mentiin metallikapulan noudossa aimo harppaus eteenpäin. Otin kaikki lelut talteen, ja annoin tilalle metallisen noutokapulan. Benson otti sen heti innolla suuhunsa, ja juoksi kapulan kanssa ympäri huushollia. Opin itse, että kateus on kantava voima koirien koulutuksessa ja motivoinnissa. Kun pidin pentua hyvänä, niin Benson keksi että metallikapulan hakemalla ja mun eteen tulemalla se saa mun huomion ja kehuja. Treenattiin myös oikeaa luovuttamista, jossa koira vetää päänsä pois irrottaessaan otteensa kapulasta. Taokin kantoi kapulaa pieniä pätkiä ja kehuin sitä kaikesta kapulan koskemisesta.
Tuulikki hieroi tänään Bensonin - ja koiraparka, joka on joutunut riutumaan huomionpuutteessa, ensimmäistä kertaa elämässään nautti hieronnasta ja meidän huomion keskipisteenä olemisesta, maaten rentona ja tärisemättä. Oli varmaan Tuulikillakin pikkuisen mukavampi hieronta ja hieronnasta oli nyt oikeasti hyötyä, kun tärisevä koira ei jännittänyt lihaksiaan entistä pahemmin jumiin. :) Huonompi homma oli, että nyt Benson aristi oikean takajalan taakseviemistä hieman aiempaa enemmän. Selkäkin oli edelleen jumissa ja lanneselän kohdalla kipeä kohta, mutta nyt Tuulikki pääsi hieromaan selkää onneksi paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti