Me oltiin kisayleisönä. Lauantaina Tao pääsi katselemaan (= nukkumaan häkissä / mun tai kaverini sylissä) lajitoveriensa menoa. Eipä pieni paljon stressannut, nukkui niin sikeästi että meinasi valua kaverini sylistä maahan. Etupää roikkui jo alaspäin mutta kaveria ei haitannut. Mahtavannäköistä menoa ja aika kului aivan siivillä. Voi kun penneli aikanaan olisi luustoltaan (ja muutenkin) terve, jotta pääsisin sen kanssa jatkamaan tätä mahtavaa harrastusta!
Tänään oli puudelin vuoro päästä kisayleisöön. Se lajiin syttyneenä tulistui aluksi kentän laidalla ja olisi varmasti rynnännyt radalle jos olisi saanut päättää, mutta uskoi sitten mua ja piti kuononsa ummessa. Benson käyttäytyi lopulta oikein tosi nätisti, eikä kuono falskannut oikeastaan yhtään tällä kertaa. Kisayleisössä oleminen oli sen kanssa suorastaan kivaa. Pentu oli väsyneenä jäänyt eteisen aitaukseen syömään murojaan, mutta vajaan parin tunnin päästä kotiin tullessamme jo alaovelle kuului raivoisa pennunkiukkuaminen. Näköjään tämän(kin) kaverin kanssa täytyy tehdä yksinoloharjoitukset oikein rautalangasta vääntäen, onneksi siitä on jo Bensonin kanssa vankkaa kokemusta ja harjoitukset on hyvässä muistissa. Kun pentu oli hetken hiljaa, sujahdimme sisään ja sitä huomioimatta olohuoneen puolelle. Tao rauhoittui melkein heti nukkumaan kun olin sen näköpiirissä.
Puolenpäivän jälkeen mentiin Taon kanssa kisayleisöön, ja tällä kertaa annoin sen tehdä tuttavuutta parin tutun koiran ja yhden samanikäisen bc-pennun kanssa. Riimi-pentu oli niin innokas leikkikaveri, että Tao ei siitä paljon innostunut. Leikin narulelulla kentän laitamilla ja pentu leikki kivasti.
Iltapäivällä ajelimme Teiskoon. Tein Bensonin kanssa ruututreeniä. Ollaan sitä muutamia kertoja kokeiltu, mutta Benson ei oikein ole saanut ideasta kiinni. Nyt tutussa paikassa ruvettiin rauhassa harjoittelemaan. Vein lelun ruutuun pari kertaa ja päästin Bensonin hakemaan sen. Sen jälkeen en vienyt lelua ja heitin sen sitten, kun Benson oli juossut ruutuun. Tämän jälkeen vein sen sisälle sulattelemaan asiaa ja syöttelin Taon iltaruoan pihalla seuraamista ja istumista harjoitellen. Tao leikki nyt tosi nätisti mun kanssa verkkopallolla: kiskoi sitä repien ja kun heitin pallon, juoksi hakemaan sen ja toi mulle. Tosin juoksin sitä karkuun kun se otti pallon suuhun, mutta jotenkin leikki oli kivan vastavuoroista yhdessätekemistä. Hain Bensonin uudelleen pihalle. Rupesin nyt opettamaan sille ruutua samalla tavoin kuin se oppi aikanaan kepit, eli sheippaamalla. Vein lelun kerran ruutuun ja annoin Bensonin hakea sen sieltä. Tämän jälkeen odotin, ja pian Benson tarjosikin oma-aloitteisesti ruutuun menoa. Se oli ruudun vasemmassa laidassa, mutta kokonaan ruudun sisällä, niinpä palkkasin sen heittämällä lelun oikealle. Seuraavalla kerralla se meni oikeaan laitaan ruudun sisään, ja palkkasin sen heittämällä lelun vasemmalle. Kolmannella erralla Benson juoksi keskelle ruutua, jolloin heitin pallon sen yli taakse (ajattelin että koira varmaan herkästi hakeutuu ruudun etuosaan, ja taaksepäin palkkaamisesta auttaisi tähän). Benson selkeästi tajusi, että sen pitää olla kokonaan ruudun sisällä, koska sen takajalat jäivät kerran ulos, ja kun odotin niin se korjasi itsensä keskelle ruutua. Bensonin mielestä ruutuun meno oli hauskinta mitä se on vähään aikaan kokenut, ja se tarjosi sinne juoksemista varmaan monta kymmentä kertaa ja oli treenin lopussa ihan hajalla kun korjasin ruutuvermeet pois. Ihana fiksu, oma-aloitteinen pöhkö puudelini. <3
Treenien jälkeen molemmat koirat seurasivat taas kannoilla kuin mikäkin fanilauma. Kyllä se niin vaan on että tie koiran sydämeen vie ruuan ja treenin (sis. leikkiä) kautta!
Tässä on yksi suoritus videoituna. Tao toimi häiriönä, mutta jatkossa hänen ei ehkä kannata sijoittua Bensonin juoksureitille ettei ruutuunmenosta tule kaareva... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti