Lyhyt hehkutuspäivitys :-)
On niin ihanaa, kun Taosta on alkanut tulla niin innokas ja energinen! Se on näköjään kaivannut vaan niin hirveästi aikaa kasvaa ja kypsyä. Agilityssa Tao etenee melkoisella raivolla, sen minkä se käännöksissä pitkillä honteloilla peuranjaloillaan vielä häviää, se voittaa suorien osuuksien valtavan pitkillä laukka-askelilla. Mun pitäisi opetella kertomaan sille aikaisemmin, mihin rata jatkuu, rytmittämään ja ennen kaikkea lähtemään liikkeelle nopeammin niistä ohjauskuvioista, joissa oon paikoillani. Pyysin Mariaa ottamaan ensi kerralla mukaan raipan, jolla voi suomia mulle vauhtia. ;-) Tunnen itseni hitaaksi ja tyhmäksi agilityradalla, koskahan tää tunne muuttuu vai muuttuuko?
Tokossa pystyn treeneissä nykyään toimimaan "tokomaisemmin" (voiko näin sanoa?), eli ei tarvitse koko ajan nostattaa Taoa ja olla itse niin aktiivinen, koska Taon vire on valmiiksi kiva ja se pyrkii nykyään aktivoimaan mua. Lisäksi olen pystynyt kieltämään sitä käyttämästä hampaitaan (tai olen kiljahtanut kivusta jos sattuu), ilman että Tao olisi siitä latistunut. Meidän palkkaukset näyttää aavistuksen asiallisemmilta? Tosin eipä sillä oo mulle väliä, pääasia että koira palkkaantuu riittävästi. Tao jaksaa pidempään eikä mun tarvitse enää niin pelätä, että mitäs jos se väsähtää ja alkaa tehdä huonolla mielentilalla. Tao tuntuu myös syttyneen tekemiseen tokonkin osalta. Lelut kiinnostavat kovasti. Luoksetulon vauhti on superhuono, pitää vaan varmaan tehdä vauhtiluoksetuloja huomattavan paljon enemmän suhteessa stoppeihin. Kaukoissa tekniikka on vielä vähän huono, oikea takajalka nousee ja saattaapa välillä liikkua. Kokeenomaisemmin tehdyissä kaukoissa tuppaa ahdistumaan. Ajattelin että rupeaisin tekemään kaukoja mahdollisimman paljon liikkuroituna, palkaten vaihtelevissa kohdissa ja ollen toistaiseksi vielä ihan lähellä. Liikkuroinnista Taon vire laskee ja se alkaa miettiä liikaa, onneksi niitä voi harjoitella. Seuruussa ollaan opeteltu, että kun sanon "Zup!", Tao saa takakautta mennä oikeassa kädessä olevalle lelulle/namille. Josko tällä saisi edistämistä korjattua ja sen seurauksena poikittamista. Metallikapula on nyt tosi jees kun ollaan tehty sitä ahkerammin. Ruudussa harjoiteltiin yhtä sun toista eilisen treeneissä, kaukaa lähetettäessä mulla on vielä kosketusalusta, läheltä ruudun paikkaa treenattaessa ei. Kaukaa lähetettäessä harjoiteltiin luopumista, matkan varrella oli merkkikartioita, mutta ruutu-käskyllä piti pystyä juoksemaan niiden ohi vauhdilla ruutuun. Haastoin koiraa ja koira vastasi kivasti haasteeseen. Muuten eilisillan treeneissä oli oma mieli väsynyt ja sitä myöten tylsä ja hidas.
Sekin on ihan tuore juttu, että voin tehdä Taon kanssa tunnin metsälenkin (jossa se yleensä juoksee mun ympärillä metsässä) ja mennä vielä sen jälkeen treenaamaan tokoa ja Tao jaksaa. Kotona Tao ei enää vain nuku, vaan seuraa mun tekemisiä ja treenien jälkeenkin näyttää siltä, että haluaisi tehdä vielä enemmän. Ruokakin uppoaa nykyisin nopsaan tahtiin eikä ole enää puhettakaan, että nirsoilisi. Tuntuu että nyt meillä alkaa olla parhaat treenit käsillä, nyt koira alkaa olla juuri tismalleen sellainen kuin mistä olen haaveillut! Niin se aika parantaa koiraakin :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti