VOI ja huoh...

Sitten kun me joskus toivon mukaan ollaan saatu tokon voittajaluokasta ykköstulos, niin palaan lukemaan tämän tekstin ja muistelen, että paljon on työtä tehty tavoitteiden eteen.

Moni liike alkaa olla hyvällä mallilla, aloitetaan niistä:
- noudot on hyvällä mallilla, toki täytyy vielä vahvistaa sitä että leuat ei saa yhtään käydä kapulaa pidettäessä ja että eteen täytyy tulla aivan suoraan ja sivulle siirtyä nätisti, ei hypähtämällä. Tao on syttynyt myös metallikapulaan, hyppii innoissaan ilmaan kun näkee että otan sen treenikassista. Tunnari tarvitsee vielä harjoitusta, mutta olen tyytyväinen että Tao on tähän mennessä tuonut aina oman, ja että olen saanut pidettyä oman pään kylmänä etten anna sille mitään apuja silloin kun se etsii omaa kapulaa. Oman palautuskin tulee kivalla asenteella.
- ruutua ollaan treenattu vielä kosketusalustan kanssa, olen vielä pitänyt sen koska olen tehnyt muuten haastetta treeniin; matkan varrella on tavaroita mutta niistä pitää pystyä luopumaan ja ruutu-käskyllä juosta ruudun sisään suoraan. Tuntuu että tämä tavaroista luopuminen on vahvistanut ruutuun juoksemisen suoruutta, kun Tao oikein keskittyy etenemään suoraan. Ja nyt kun se on hoksannut harjoituksen jujun, niin se on omasta mielestään niin pätevä ja etenee tässäkin kivalla asenteella. Ruudun paikkaa ollaan harjoiteltu ilman kosketusalustaa ja tässäkin on hyvä ajatus. Olen ottanut paikan ihan ruudun keskelle, koska Taon takajalat menevät niin herkästi ruudun takareunan yli etten uskalla laittaa kosketusalustaa yhtään taaemmas.
- jäävät on hyvällä mallilla, toki pikkkuviilausta ja nopeuden tekemistä näihinkin, ja seuruu saisi olla parempaa.
- seuruussa on kiva asenne ja kontakti ja askelsiirtymät ja paikalla käännökset sujuu aika kivasti, Tao käyttää takaosaansa näissä ja myös mä opettelen siirtelemään noita koipiani asianmukaisesti. Seuruun palkkaus on muutettu sellaiseksi, että "zup"-merkistä saa mun takaa kiertää ottamaan oikeassa kädessäni olevan lelun. Tää on Taon mielestä tosi hauska juttu, ja on saanut seuruun paikkaa vähän taaemmas. Takapää sitkeästi tahtoo aueta ja ajoittain painaa lavallaan mun reittä vasten. Ollaan tehty sitä kaarretta vasemmalle, mutta miten musta tuntuu että Tao pystyy siinäkin poikittamaan? Oon ajatellut että seurautan sitä pitäen keppiä takaviistoon vasemmassa kädessä, jos se toimisi vähän kuin seinä apuna.
- kaukoissa on tullut kovasti lisää ymmärrystä siihen, että ne takajalat täytyy pitää paikoillaan. Tao tekee hömppätreeneissä vaihdot vauhdikkaasti ja tosi hyvällä mielentilalla. Näissä herkästi ennakoi. Eri käskyt (down, sit, up, peruu) erottaa varmasti toisistaan ainakin tässä hömppätreenissä.

Ja sitten ne vaikeat asiat:
- luoksetulo, voihan luoksetulo... Ennakoi niin maan perusteellisesti nuo jäävät. Millä rakentaisin sen ajatuksen että oikeasti pitää juosta kovaa luokse tänne-käskyllä? Kun huomauttaakaan ei voi? Olen nyt päättänyt tehdä muutaman päivän sellaista, että poispäin kävellessä yhtäkkiä, ilman ennakoivia eleitä, huudan jes ja lelu ilmestyy ja lähden juoksemaan karkuun. Sain ajatuksen Kati S:ltä. Tässä olisi ideana se, että Tao alkaisi patoa jo mun kävellessä poispäin. Alkuun treenaisin pelkästään näitä poispäin kävelyjä, sitten vasta siirtäisin palkkausta siihen että käännyn kohtia Taoa ja palkka ilmestyy vaihtelevissa kohdin. Yrittäisin näin saada vahvistettua kohtijuoksemisen vauhtia. Mutta mitäs sitten kun rupean ottamaan stoppeja/maahanmenoja, hajoaako pakka taas ja vauhti hyytyy?
- kaukot liikkuroituna, näissä Tao on saanut tungettua itsensä oikein mukavaan kuplaan. Eka vaihto yleensä sujuu hyvin, sitten vilkaisee liikkuria. Toinen maahanmeno enteilee jo ahdistumista, laittaa päänsä tassuille, välttelee katsekontaktia, koko koira menee lysyyn. Niinpä sitten kun pyydän nousemaan istumaan, ei sieltä kuplasta enää pääsekään ylös vaan vetäytyy vielä pienemmäksi, nieleskelee, välttää katsekontaktia... Kokeilin tähän sellaista, että tehdään liikkuroituna mutta olenkin ihan lähellä. No se meni syteen ja saveen. Ajattelin että tekisin nyt kotona omatoimitreenejä kokeenomaisemmin, vaihdellen koska palkkaan. Ja liikkuroiduissa treeneissä liikkuri voisi välillä antaa palkan jotta hänestä tulisi kiva tyyppi. Ja tässäkään ei voi huomauttaa. Olen nyt sen huomannut. Ohjaaja tässä kehittelee itsehillintäänsä ja pokerinaamaansa. Oon siinä ilmeisesti aika hyvin onnistunutkin, kun tänään totesin Tiialle että nyt meni hermo, johon Tiia aidosti hämmästyneenä, että no jos toi on sun hermojen menemistä niin sitä ei kyllä yhtään huomaa! Täytyy vaan muistaa, että Tao ei tee tätä tahallaan eikä ilkeyttään.
- ylipäätään liikkuroituna tekeminen laskettaa Taon virettä, sitä selkeästi hieman ahdistaa se liikkurointi. Eli liikkurointia liikkurointia vaan ja kivaa tekemistä ja vauhtipalkkaa liikkurin liikkuroidessa taka-alalla. Ja nyt mä sain idean, että voisinkin äänittää liikkurointia ja ruveta soittamaan sitä taka-alalla, kun me treenataan kotona! Luulen että Tao on ahdistunut liikkuroinnista, koska tällöin tehdään kokeenomaisemmin ja koska olen tähän mennessä lähinnä nostattanut Taoa ja merkannut oikeat suoritukset heti jes-sanalla, ero kokeenomaiseen tekemiseen on ollut liian suuri ja muutos olisi pitänyt tehdä asteittain. Jälkiviisaana voidaan todeta, että olisi kannattanut tehdä sitä virettä vaan ja ruveta tekemään kokeenomaista vasta nyt. Mutta mitään peruuttamatonta vahinkoa tuskin on tapahtunut, nyt vire on kiva ja Tao kestää koko ajan paremmin ja paremmin kokeenomaisuuttakin eli suunta on oikea. :)

Muuten Tao on tosi super, sillä tuntuu nykyisin tuota virtaa piisaavan - ihan uskomaton muutos tapahtunut tässä viime päivinä!

Ja sitten kun tiedän että tätä blogia lukee ihan vaan poikien kuulumisesta kiinnostuneet ihmiset, niin täytyypä kertoa eilen tapahtunut hauska tilanne:

Bensonilla oli sohvalla etutassujen välissä pehmolelu, jonka kanssa oli itsekseen leikkinyt jo niin kauan että alkoi suuta kuivaa. Niinpä puudeli jätti lelun siihen ja kipitti keittiöön kostuttamaan kuonoaan. Sillä välin ilkeä emäntä piilotti lelun sohvan toiseen päähän käsinojalle. Tao makoili pedissään ja huomasi tämän ja jäi seurailemaan tilannetta. Benson palasi tyytyväisenä vedenjuonniltaan paikalle johon oli lelun jättänyt, ja hämmentyi kovasti kun lelua ei enää siinä ollutkaan. Se vilkaisi nopeasti ympärilleen ja kipitti sitten takaisin vesikipon luo, ihan kuin ajatellen että oliko ottanut lelun mukaan mentyään juomaan vai ei. Kun lelua ei löytynyt vesikipon luotakaan, puudeli palasi takaisin ja alkoi nyt etsiä lelua olohuoneesta, käyttäen nenäänsä niin että tuhina vain kuului. Tao oli seurannut todella ylvään näköisenä puudelin touhuja, ja sitten sillä ei enää pokka pitänyt vaan se käveli muina koirina suoraan lelulle ja otti sen liioitellun varovasti suuhunsa. Tämän jälkeen se käveli todella hidastetuin elein lelu suussa Bensonin ohi, niin että etsintätouhuunsa keskittynyt villakoira varmasti huomasi sen. Tämän jälkeen Tao käveli ympäri taloa hitaasti lelu suussa, ja Benson käveli yhtä hitaasti sen perässä. Näytti että kummallekin oli kunnia-asia säilyttää omat kasvot eli ettei kumpikaan lähtenyt ensimmäisenä ryysäämään. Jossain kohden puutuin peliin ja palautin pehmolelun oikealle omistajalleen eli Bensonille, alkoi jo käydä sääliksi kuinka vedenjuonnista koitui tämmöinen harmi!