Perjantaina olin Kristan ja Mikan pitämällä mielenkiintoisella ja ajatuksia herättäneellä luennolla, aiheena koiran itsehillinnän lisääminen ja rauhoittuminen. Luentoa oli pyydetty, koska Tamskillekin on nyt lanseerattu kielto, että suoritusvuoroaan odottavien (agility)koirien tulee osata olla hiljaa tai ne on vietävä esim. autoon odottamaan vuoroaan. Aiheellinen muutos, joka takaa treenirauhan niin muille ryhmän jäsenille kuin viereisellä kentällä treenaaville! Tämän luennon välityksellä pyrittiin jakamaan vinkkejä, kuinka sitä äänetöntä odottamista voidaan lähteä harjoittelemaan.
Edellä mainittujen muiden treenirauhaa lisäävien ja parantavien syiden lisäksi on ihan koirakohtaisia syitä, miksi koira kannattaa opettaa rauhoittumaan. Ensinnäkin on ihan tutkittu juttu, että koiran liian kiihtyneessä mielentilassa opituista asiasta ei jää muistijälkeä. Koiran rentouduttua se kykenee ottamaan vastaan uusia asioita. Tämä on ihan järkeenkäypää, jos miettii asiaa omakohtaisestikin: kuinka moni on pystynyt omaksumaan uutta asiaa, esim. tenttiin opiskellessaan, jos on aivan poissa tolaltaan (olipa sitten yli-innostunut tai jännittynyt), sydän hakkaa kahtasataa jne..?
Toisekseen, vastuulliset koiranomistajat tähtäävät koiransa hyvinvointiin ja rauhoittumaan opettaminen on yksi keskeinen keino lisätä sitä. Kiihtymisellä on fysiologisia seurauksia koiran elimistössä. Kiihtyessä erittyy kortisolia, joka estää muistijäljen syntymisen ja selittää edellä mainitun seurauksen: kiihtynyt koira ei opi. Lisämunuaisen kuorikerros erittää adrenaliinia, ja tilan jatkuessa kuorikerros kasvaa, adrenaliinia erittyy yhä enemmän ja koira addiktoituu tähän adrenaliiniryöppyyn. Stressitason normalisoitumiseen menee 2-3vrk, joskus jopa enemmän. Ei tarvinne edes mainita, että jatkuvalla stressillä on myös koiran terveydelle monenlaisia epäedullisia seurauksia. Stressitason laskemiseen auttaa esimerkiksi luiden pureskelu tai jäljestäminen ja nuuhkiminen, nenänkäyttö yleensäkin. Ja tietenkin ylipäätään se, ettei koiran stressitaso pääse nousemaan alun alkaenkaan kohtuuttoman korkeaksi.
Koiralla on oikeus oppimaansa käytökseen, ja ohjaajalla velvollisuus muokata koiran käytöstä terveellisempään/turvallisempaan suuntaan. Koiraa johdatetaan eläinkäyttäytymisestä (ei-tietoisesta) kohti opittuun käyttäytymiseen (tietoiseen). Harjoituksia suunnitellessa ohjaaja kontrolloi ympäristötekijät, luoden harjoitteluympäristöstä alkuun helpomman. Tähän liittyy tarkka etukäteissuunnitelma (johon kannattaa miettiä yllätysmuuttujien suhteen varautuminen, esim. harjoituspaikalle pöllähtää vieras koira) ja harjoitusten analysointi. Mieti myös, mikä laukaisee oman koiran kiihtymystilan?
Harjoitus toteutetaan esimerkiksi näin:
- harjoitus toteutetaan paikassa, jossa koiralla on hyvät mahdollisuudet onnistua. Älä vie koiraa tilanteeseen, jossa se todennäköisesti epäonnistuu. Tämä voi tarkoittaa sitä, ettet alkuharjoittelussa voi mennä edes treenihalliin sisälle, vaan aluksi keskitytään lähestymään hallia rauhallisessa mielentilassa, sitten hallin lähestyminen&oven avaaminen, sitten em + hallin sisälle meneminen jne.
- luo koiralle rutiini: kaikki tekeminen alkaa aina tekemättömyydestä (esim. lenkille lähteminen, ruoan saaminen, uuteen paikkaan saapuminen). Esim. ensin tullaan tilaan ja rauhoitutaan. Tämä niin, että koira on hihnassa, ohjaaja seisoo rentona eikä huomioi koiraa niinkauan kuin se tekee ei-toivottua käytöstä. Tähän liittyen Mika antoi kolmen R:n säännön:
1) Rauhallinen
2) Rento
3) Reagoimaton
- mikäli koira käyttäytyy ei-toivotulla tavalla (haukkuu, puree, hyppii, vinkuu), käytä negatiivista rankaisua = jotain koiran kannalta mukavaa poistuu ympäristöstä. Tämä voi olla ohjaajan läheisyys, huomio, herkkupala, lelu, tekeminen poistuu tai loppuu, ulko-ovi menee kiinni kuonon edessä jne. Koiran hihnan toisen pään voi sitoa tolppaan, ja jos koira käyttäytyy ei-toivotulla tavalla, ohjaaja kääntää koiralle selän/astuu askelen poispäin tms. Tällöin tulee huomioida koiran turvallisuus, esim. niin ettei panta nykäise pahasti sen niskaa.
- mikäli koira käyttäytyy toivotulla tavalla, se saa huomiota, läheisyyttä, rauhalliset kehut, silityksiä, nameja, saa tehdä, mennä ovesta tms. Palkkaukseen pätee kolmen K:n sääntö:
1) Kehu (sosiaalinen palkkaus!)
2) Käsi (joka ei mene taskulle norkoilemaan edeltävästi)
3) Karkki (ei liitetä katsekontaktia/muita eleitä)
- koiran oppiminen perustuu osaltaan ohjaajan antamiin vahvisteisiin mutta myös piilovahvisteisiin. Mika korosti, että
ohjaajan täytyy tulla tietoiseksi omasta kehonkielestään ja oppia
kontrolloimaan sitä. Mitä esimerkiksi tapahtuu, kun koira tekee oikein? Käännät /lasket päätäsi ja katsot koiraa --> tulee kehu/käsi hakeutuu taskulle --> tulee namia/ruokaa. Mitä yleensä tapahtuu, kun koira tekee väärin? Käännät/lasket päätäsi ja katsot koiraa! Tämä toimii koiralle samanlaisena vahvisteena, kuin jos naksauttaisit sille!
- myöskin harjoittelun suunnittelussa on huomioitava, että rauhoittumista harjoiteltaessa koiran vire tulee nostaa (mutta ei liian ylös), jotta voidaan harjoitella sen laskemista. Tämä harjoitus tulee kuvaan siinä vaiheessa, kun koira ylipäätään kykenee rauhoittumaan.
- harjoitellessasi älä arvota itseäsi ympäristön kautta, eli pysy rauhallisena ja toimi suunnitelmasi mukaisesti välittämättä mahdollisesta yleisöstä! Älä ala selitellä muille kesken suorituksen, vaikka suoritus olisi epäonnistunut vaan keskity ja tee harjoitus kunnes onnistut. Keskity harjoitukseen yhtä paljon, kuin tahdot koirasi keskittyvän siihen.
- Älä teetä harjoitusta epäonnistumiseen asti! Tutki, kuinka kauan koirasi jaksaa nyt, tällä harjoittelulla, keskittyä.
Koira oppii koko ajan, kaikkialla. Läheskään aina emme tule miettineeksi, mitä ihan arkipäivän tilanteissa tulemme opettaneeksi koiralle. Rauhoittumiskäyttäytymisen pohja luodaan jo ihan arjessa, koiran ja omistajan välisen suhteen kautta, uusiin/jännittäviin tilanteisiin reagoimisen kautta jne. Rauhoittumisen opettaminen täytyy aloittaa jo ihan pikkupennulla, näin koira ei opi vääränlaisia käytösmalleja ja omistaja pääsee hivenen helpommalla. Jos koira on saanut vuosia käyttäytyä tietyllä tavalla, emme voi olettaa että se oppii uudenlaisen toimintamallin viikossa, kahdessa. Koiran ikä ei kuitenkaan ole este käytöksen muuttumiselle. Krista puhui siitä, oppiessa hermoradat vahvistuvat hiekkatiestä valtaväyläksi, kun käytöstä toistetaan. Esim. koira haukahtaa kerran, koira haukahtaa vastaavanlaisessa tilanteessa muutaman kerran, ... Haukkuminen on opittu tapa, johon tietysti vaikuttavat rotu- ja yksilökohtaiset erot. Haukkumisesta pois opetettaessa tulisikin miettiä koirakohtaisesti siihen johtavat syyt ja pyrkiä vaikuttamaan niihin. Haukkuminen pohjautuu usein turhaumaan - koira haluaa jotain, ja se haluaa sen nyt. Usein omistaja lopulta tekee niinkuin koira halusi, ja ajattelemattaan vain vahvistaa koiran haukkumiskäytöstä.
Krista mainitsi, että nykyisin onneksi jo enemmän ymmärretään koiran mielentilan merkitys oppimistilanteessa. Koira liittää tiettyyn käskyyn tietyn mielentilan. (Esimerkiksi tokon erikoisvoittajaluokassa koiran tulee kyetä säätelemään virettään todella vaihtelevasti; vertaa esim. metallinoutoa ja kaukokäskyjä). Agilityn tekniikkaa treenatessa koira ei saisi olla liian kiihkeä. Agilityssakin treeniä kannattaa pilkkoa, tällöin pääseen mielentilaan paremmin käsiksi.
Meillä kaikilla on mahdollisuudet muutokseen. Kaikki muutos lähtee omasta muutoksesta. Muutu ensin itse vähän. Luo koiralle puitteet ja mahdollisuudet muuttua. Ja muista, että jokaisessa frolic-nappulassa on kappale tietoa. ;)
Ps. Heidin blogissa löytyy muistiinpanot samasta luennosta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti